tiistai 5. toukokuuta 2009

Vitun hullut naiset

Mua ä r s y t t ä ä . Ärsyttävä hostmama. Niin vitun ärsyttävä.

Eilen olin retkellä Bearan peninsulalla you know mitä se ikinä onkaan suomeksi. Perhe oli ollut kanssa retkellä koko viikonlopun ja palanneet jo kotiin. Olin just matkalla takaisin himaan niin hullu perheenäiti alkaa lähettää mulle jotain vittuiluviestejä siitä kun en oo paikalla ja että missä se kaukosäädin on. No en tiiä kun en löytäny sitä koko viikonloppuna ja jonku tervetulofanfaarinko sä vittu haluat. Vikassa viestissä se ymmärsi ettei sillä oo mitään syytä olla mulle paskamainen ja pyysi omalla tavallaan anteeksi eli sanoi et on kauhean väsynyt. Silti! Ja enivei, koko talossa ei ollut yhtään ruokaa kun ne lähti neljäksi päiväksi pois. Siinä talossa jonka pitäis ruokkia mut. Ei toikaan mua muuten erityisemmin ärsyttäisi mut rouva äiti on niin kohteliaisuuden ja hyvätapaisuuden ja muidenajattelun ja itsensäuhraamisen kannattaja mut se ei vain ite tee niin kuin saarnaa. Ja se on ä r s y t t ä v ä ä .

Kai perimmäinen ongelma on se että mun on kauhean vaikea suhtautua kiukuttelevaan kaveri/kämppis/työnantaja/keski-ikäinen rouva/mutsi -hahmoon. Mun hullut kiukuttelevat teinipsykokaverit on helppoja: niille voi leipoo pullaa tai sanoo et olepas ny viis minuuttia hiljaa tai lähtee kaljalle tai sanoo et olepas ny viikko hiljaa ja lähtee kotiin. Mut toi on mun työnantaja ja kaikki se muu. Sen lisäksi se vain on vitun vaikee ihminen.

Kaiken lisäksi se ei ees syö mun ruokia mikä on äärimmäisen epäkohteliasta.

Ja ou jes kyllä, lopun perheen kanssa tuun ihan hyvin toimeen siis.

Nina lähti litomaan lauantaina. Perjantaina oli villit läksiäiset. Vielä sunnuntainakin oli krapula. Crane Lanella oli hassu mies joka tuli kysymään multa että mistäs päin Skotlantia mä oikeen oon. 'No, emmä oo, ku mä oon Suomesta. Mistä sä oot?' 'Skotlannista.' Pitäs kyllä lähteä Skotlantiin ku oon näemmä luonnonlahjakkuus sen puhumisessa ja paikannimet on niin hassuja siellä. Sitten se mies vielä tarjos mulle kaljan kysymällä että juonko mä laageria. 'Joo.' 'Mitä sun tuopissa on?' 'Bulmerssia.' Ja se otti mun lähes tyhjän tuopin ja asetti mun pikkukätösiini sen ihan täyden tuopillisen laageria. Tyylikäs mies!

Kolme viikonloppua tätä riemua vielä jäljellä.

Ei kommentteja: