Pusipusi

Viikko oli varsin rauhallinen, mukava ja normaali. Niin kuin mun viikot nyt yleensä on. Vähän liikaa kaljaa baarissa, ja vähän skidit ärsyttää ja vähän pitää aina stressata jotain. Työnantajani muistivat kiusata mua suurenmoisesti mun viikonloppuretkestä ja kysyi läpi kaikki tärkeät ja vähemmän tärkeät kysymykset (Miltä se näyttää? Minkä väriset hiukset? Onkse hyvä suutelija? Nääksä sitä vielä? Ja pikkulikka 5-vee kysyi et onkse seksikäs ja harrastettiiks me seksiä...) Mun pitäisi todellakin kehitellä jotain oikeita blogiaiheita koska muuten kirjoitan vain rakkauselämästäni, joka toki on mielenkiintoista.

No mut hei, lauantaina lähdin Cahirin (kylä Tipperaryssä) kautta Limerickiin. Käytiin viime postauksessa esiintyneen pojan kanssa tsiigaamassa pändiä jossa sen veli soittaa. Heavya. Nou! Kolme heavypändiä oli liikaa. Juotiin votkaa baarissa. Eksoottista, sillä en ole varmaan koskaan Suomessa juonut pelkkää votkaa votkalla baarissa (ja jäillä). No, C (se poika, ju nou) kelasi että oon niin suomalainen. :D Limerick oli kiva. En nyt hirveästi sitä nähnyt mutta... Se oli enemmän ison kaupungin näköinen kuin Cork. Talot oli isoja. Mun piti ottaa kuvia blogiin mutta en osannut päättää pitäiskö mun sisällyttää C niihin vai ei enkä muutenkaan tykkää ottaa niitä yleensä. Joki oli kaunis ja suuri. Todellisuudessa se on kuitenkin pienempi city kuin Cork. Siellä oli myös kylmä ja sateista ja tuulista ja nukuttiin autossa (...) ja se heavy... Ei vaan, se oli kivaa. Sunnuntaina takaisin Cahiriin ja C:n kotiin ja sitten yöksi kotiin Corkiin. (Onkohan hei todella epämoraalista kirjoittaa tästä blogiin?) (Pakko päästä Suomeen puhumaan asioita halki ystävien kanssa niin ei tarvitse vuodattaa täällä.) Ai niin, ja olen lähdössä Afrikkaan. Kristillisestä vapaaehtoistyöstä en ole kyllä ihan varma.

Tällä viikolla erään hurmaavan suomalaisen leidin aupair-aika loppuu. Mulla on kriisi siis. Mä oon ihan ilman sitäkin jo kriisissä. Onpahan ainakin hyvä syy istua pubissa ja olla tavattoman paheellinen kun täytyy juhlia tätä eroa. :)

It's a long way to Tipperary

Puuhs, rakkaat lukijat, sillä tämä on taas postaus viikonlopusta.

Olin yhden suomalaisen (eri kuin viime viikolla) kanssa vähän kaljalla. Piti mennä tanssimaan reggaepileisiin mutta se baari oli ihan surkea, siellä ei ollut yhtään ihmisiä, omistaja oli epätoivoinen ja musiikki jotain kykkästä salsaa. Mä taisin olla taas vähän humalassa koska mun muistikuvat Crane Lanelta (johon päädyttiin viimeiseksi) ovat vähän heikot ajoittain. Mutta siis oli tosi kiva ilta! Loppujen lopuksi etsin hostellia yhden Crane Lanelta löytämäni sällin kanssa. Otin siitä jopa muutaman huonon kuvan ihan vain blogiaineistoksi, mutten taidakaan laittaa niitä tänne. Sorge! Valitettavasti kaikki hostellit oli kiinni (ja koska poikarukka ei asunut Corkissa, oli se pakko saada johonkin yöksi, ja mun luokse ei voi tulla). Mulla on hyvä maku yöpaikkojen suhteen joten sain sen viemään mut Imperial Hoteliin jolla on jo niin hieno nimikin että... No, hei, vastapalvelukseksi lupasin lähteä Afrikkaan sen kanssa. Ihan jees hotelli. Ihan kiva aamupala. Ihan ilmaista ei kyllä ollut. (No siis paitsi mulle tietty.)

Lauantaina lähdinkin sen kanssa Tipperaryyn, koska se asuu siellä. Vietin hyvin rauhallisen ja lunkin ja hippisen viikonlopun hyvin kylmässä mummonmökissä landella tän sällin ja sen sisarusten ja niiden kultsien kanssa. Ja! Kävin metsässä. Se oli siistiä.

Tänään maanantaina liftasin himaan koska bussit meni liian myöhään ja piti hakea pikkulikka koulusta.

Nää mun viikonloput menee kerta kerralta kummallisemmiksi.

Fucking beautiful, like!

Suvi ja uusi ystävämme Roryn haudalla


Huh kun viikonloppu painaa päälle vielä näin maanantai-iltapäivänäkin. Väsyttää. Ahdistaa. Väsyttää. Kohta pitäisi alkaa väsätä ruokaa. En ees tiedä mitä teen!

Perjantai-illan vietin rauhallisesti tyttöjeni kanssa himassa kun isäntäni lähtivät vähän joraamaan. Lauantaina oli sitten pakko itse lähteä parille kaljalle. No, siis aika monelle. Suvin kanssa tavattiin Ziggy'sissä charmantti mies joka halusi keskustella meidän kanssa Suomesta (yllättävää!). Tavattiin myös sen vaihtelevan charmantti veli joka muistutti Bruce Parrya (googlettakaa hei) ja oli vakuuttunut että mä olen sen elämän nainen. Oh my God, like, meitsi vetää puoleensa täällä kaikkia minikokoisia miehiä (toi oli vielä 37!). Täytyy kyllä myöntää että välillä tekee ihan hyvää kuunnella käsittämättömiä kehuja itsestään. Jatkettiin Ziggy'sistä Crane Lanelle missä oli ihanaa ihanaa ihanaa musiikkia. Siinä vaiheessa kun tuli Undertonesin Teenage Kicks niin mun oli pakko lähteä ihailijani kanssa tanssimaan vaikka halusinkin vain tanssia enkä tanssia jonkun tyypin kaa. Siellä soi myös Curea ja The Smithsiä ja Tainted love ja vitsit... Ois niin huvittanut tanssia mut ei mun ihailijan kanssa! (Mikäköhän siinä on kun ei anna pussata niin sitten kysytään et saanks ees halata, saanks pitää kädestä... Väsytystekniikka!) Lähdettiin vielä jatkoille 'johonkin lähelle' eli täysin perseeseen Carrigalineen ihailijani veljen kanssa (joka on siis kuvassa yllä). Nukuin säälittävät liian vähän tunteja ja aamulla vesisateessa ja krapulassa lähdettiin Rory Gallagherin haudalle Ballincolligiin. Loppusunnuntai syötiin roskaruokaa, juotiin pari kaljaa, käveltiin hyvin hitaasti, puhuttiin tyhmiä, oltiin hiljaa ja viimeiseksi lähdettiin leffaan uuden toverimme kanssa. Emäntäni oli suhteellisen riemastunut ja utelias kun tulin takasin kotiin yhdentoista aikaan sunnuntai-iltana.

Sain tänään äitiltä kirjeen! Ja rakkaat vanhempani sekä ihana pikkusiskoni ovat tulossa uudestaan kylään tänne, eli helmikuussa. Sitä ennen käynkin ihan itse Suomessa joululomalla.

Pusi,

Anni


P.S Ei Parryn nimi ollutkaan John vaan Bruce! (Brucie baby kuten emantani sanoisi.)

Selostus elämästäni viimeisen kahden viikon ajalta

Nää kuvat on aivan väärässä järjestyksessä nyt hei. Mutta ensimmäisessa kuvassa siis kaksi suomalaista ja yksi pieni irlantilainen sälli joka oli vakuuttunut että olen sen elämän nainen. Mua se ei saanut vakuutettua.
Tässä kuvassa yksi suomalainen pitkänmallisessa pubissa Corkissa.
Sama suomalainen odottamassa junaa Dublinissa. Huomatkaa kaupungin vaihdos tuopista.
Oltiin Katrin (eli edellisen suomalaisen) kanssa vähän vankilassa.
Tää on se mesta jossa yövyttiin Dublinissa.

Viime viikko oli skidien lomaviikko ja perheen faija oli himassa ja mulla ei ollut pahemmin duunia. Viikonloput skidit oli isovanhemmilla ja vanhemmat Barcelonassa ja majoitin puolisalaa täällä muutaman ihmisen yön yli. Oon tehnyt liian vähän töitä, musta tuntuu nyt että oon sekä paniikissa että käsittämättömän kyllästynyt tähän elämään. Siis tähän aupair-elämään. Se mennee ohi. Suuri itsenäisyyden puute ja kaikki muu vastaava vaan ottaa päähän aika pahasti. Mutta tänään alkaa normaalielämä ja se varmaankin auttaa. Mä vain haluisin lukea mun huoneessa huonoa fantasiakirjallisuutta ja olla välittämättä muista ihmisistä. Täällä tuntuu että pitää välittää kaikista ihan liikaa.

Viikonloppu oli hauska. Ei ketään himassa. Ei tarvinnut välittää.