Keksiiköhän kukaan koskaan uusia kujeita?

Ensi viikon maanantaina mä lähden pois Suomesta, sunnuntai on vika oikea päivä
kun olen täällä. Tuntuu ettei ole tietenkään ehtinyt tehdä mitään mitä piti
tai etenkään nähdä ketään joita piti. No, ketään joita piti ei ole kovin innostuneesti
pitäneet yhteyttä muhun ja kertoneet että ois kiva nähdä niin eipä siinä kai sitten
mitään. Huomatkaa katkeruus!

Mun täytyy vielä käydä Chjokossa juomassa kahvia ja syömässä suklaata.
Mahdollisesti livahtaa Hakaniemen halliin tai jonnekin ostamaan Petri Sirenin
Petris -konvehteja (tai siis praliineja kuten hienossa suklaamaailmassa pitäis
sanoa mutta mä sanon: ja vitut! Konvehteja!)

Pitäis käydä Etelärannassa fiilistelemässä talvista merta ihan vain siksi.

Pitäis ehkä nähdä joitain tyyppejä vielä joita ei ole nähnyt.

Pitäis ostaa tuliaisia Irlantiin.

Pitäis kai vähän angstata kun lähtee taas (yykaakoo aloitin jo).

Oltiin eilen herra H:n ja Viva Ciabatta!:n kanssa Pub Porthanissa. Sitä ennen oltiin kadun toisella puolella Terassi Barissa. Laatupaikkoja kumpainenkin. Aloittelimme kunnon pullolla irlantilaista viskiä, espanjalaisella turron -herkkupalalla ja paskanjauhannalla.

Viva meitsi! Tein toissapäivänä ohra+kaikkiylläri -leipää äitillä ja isillä samalla kun katsoin Hercule Poirot'a.

Perjantaina eli tapaninpäivänä täytyi päästä Pub Heinähattuun. Hölmöt blogistit eivät suostuneet pussaamaan julkisesti. (Istuin tuolla muuten kunnioitettavat 10 tuntia putkeen.)

Minä itse ja kaksi leidiä. Näytän vähän kärsivältä, vaikka höh! enhän mä ikinä kärsi, en.

Eli siis juopoteltua on tullut. Mietin tänään että vois muuttaa vakituisesti pois Suomesta niin olisi mahdollisuus viettää tämänkaltaisia kreisejä lomia Helsingissä. Tosin, ounastelen ettei tää ole hengelle kovin hyväksi, eikä sielulle.

Hyvää uutta vuotta! Muistakaa juoda samppanjaa!

Oi kotimaa tää pohjoinen

Eräs suomalainen aupairtoverini ja joki Galwayssä.

Crane Lane Theatre ja vanha hassu Beamish -mainos, Cork.

Limaisia kiviä Galwayssä.

Rantsua ja koiranulkoiluttaja Galwayssä.

Rantsua Galwayssä.

En osannut poistaa toista kuvaa Mäkillä mut hei, ihan kiva koira.

Meikäleidi on siis takaisin Suomessa hetkellisesti. Tunnelmat Pirkkalan lentoasemalla olivat hieman kummalliset, ja heti tuli irlantilaista kaljaa ikävä. Nyt oon ollut täällä jo melkein viikon ja kotoutunut. Tänään katkaisin neljän päivän juopotteluputken, puhdistaudun ja yritän etsiä itsestäni pyhää ennen joulua. Torstaina äiti ja isi siis pakottivat kaljalle Pub Heinähattuun kulttuurista kärsimisen jälkeen ja siitä se lähti. Perjantaina oli ihan kamala darra, mutta olin luvannut lähteä tapaamaan erästä kaveria illalla. En sitten viitsinyt käydä himassa vaan menin haisevana ja  krapulaisena uuden kämpän ja ukulelen perässä. (Ja siis pakkohan se nyt oli vähän kaljaa juoda, ja kuohuviinitkin oli luvattu.) Lauantaina pitikin lähteä äitin ja isin Puurojuhlaan Espooseen, ja noi juhlat nyt tiedetään. Päädyttiin Mann's Streetiin eli Manniselle perheriitojen, vanhempien kavereitten kauhistuttamisen ja musiikin liian kovalla (kysykää äitiltä nii mikä on liian kovalla) kautta. Kivoja lapsia me ollaan. Eräs ystäväni herra H oli humalassa ja nenäkäs ja uhkarohkea, veljeni humalassa, neiti K humalassa, yksi vanha homo humalassa ja surullinen (koska herra H kiusasi sitä). Minä olin toki selvinpäin, hurmaava, hyväntuoksuinen ja ihastuttava kuten aina (paitsi perjantaina). Sunnuntaina oli vielä vuorossa Mojakan perinteinen joulukiertue Kalliossa, Terassi bar --> Ompu --> Cafe Mascot.  Villi jenkkapunkkimeininki ja H osti mulle pullollisen Ofeliaa Terassi barista koska olin suuttunut ja mua piti lepytellä. Kaunista! Viimeinen baari jossa eilen vierailin oli runollisesti Heinähattu: sieltä lähdimme ja sinne päädyimme.

Vikana viikonloppuna Irlannissa ennen joululomaa käytiin Saaran kanssa Galwayssä. Se oli vähän kuin iso versio Porvoosta, satumaisen symppis, epätodellinen kaupunki rannikolla. Siellä oli vain lelukauppoja joissa myytiin puisia autoja, 8-kymppisten mummojen neulomia pipoja ja söpöjä korupuoteja.

Joululomani Suomessa on siis sujunut odotusten mukaan. Huomenna veljen kanssa Stockmannille joulusshoppailemaan ja haukkumaan rumia leivoksia. Ah, Helsinki!

Päivitys! Ei kuvia! Draamaa!

Pikkulikka rikkoi juuri äitinsä teepannun kannen. Hoidan kahta skidiä aamullakin koska ne on kipeitä. Koko perhe on kipeä. Kaikki paitsi minä, tietty. Tosin nyt kyllä särkee vähän päähän mutta se voi olla seurausta myös kauheasta maailmantuskasta ja elämän järjettömyydestä.

Ristiriidat mun ja kiharapäisen irlantilaisen kanssa kasvoivat ylittämättömiksi. Yksityiskohdat ovat aika hauskoja, mutten kerro niitä teille. Siihen ei tarvittu kuin kaksi kaljaa. Sivistyneenä ja hyvätapaisena nuorena naisena majoitin sen vielä huoneessani, vaikka ei nyt olisi hirveästi huvittanut. Mutku lupasin. En tosin omassa sängyssäni, vaikka C vaikuttikin vähän eksyneeltä. Valitettavasti, musta ei taidakaan tulla selibaatissa elävää maatalon emäntää Tipperaryyn. Tai, no, siis, jes!

Mä olen käsittämättömän joulukiireinen. Yhtään lahjaa en ole ostanut. Eikä ole pahemmin aikaakaan. Lauantaina ois tarkoitus lähteä Galwayhin maakuntamatkailemaan! Ehkä sieltä löytyis jotain Galway -turisti-ihanuutta jouluksi. C tuli itseasiassa eilen Corkiin ostamaan mulle kalliita joululahjoja, mutta, ah ja voi, taisin jäädä vaille niitä vetäytymällä pelistä.

Yritän panostaa piparkakkujen tekoon skidien kanssa mutta kun. Ei mulla oo aikaa! Ehkä maanantaina ois aikaa? Mä kuitenkin tunnen piparkakut mun pohjoismaiseksi aupair -velvollisuudekseni. (Oho, aivastin! Oonkohan tulossa kipeeksi.)

Kotiin on kiva mennä. Tosin on aika kuumottavaa tulla takaisin Irlantiin. En taas tunne ketään.

Kaljaa, töitä ja kaljaa

Suvin läksiäiset oli tiistaina. Uusinta läksiäisistä oli perjantaina. Oijoi voi voi. (jne.) Tosin on olemassa suuri mahdollisuus että leidi palaa takaisin joskus. Irlannissa on kai sitä jotain, mutta niin taitaa olla kaikissa muissakin maissa.

Maanantai. C tuli perjantaina ja hengasin sen kanssa viikonlopun. Se oli hauskaa, mutta se sisälsi myös kauheat kasat puhumista keskustelusta väittelyn kautta itkuraivariin. Söin jotain outoa yrttivalmistetta (laillista, äiti) ja kävelin ympäri Corkia ja puhuin paskaa. Lauantai-sunnuntai -yön nukuin ehkä maailman huonoiten ja sunnuntaina olin kauhistuttavan väsynyt ja käytiin Cobhissa joka on pikku kylä Corkista vähän merelle päin. Ihan nätti, aika turistimesta, ja enemmänkin kesäkohde. Eilen oli jopa Corkissa suht inhan kylmä. Talon emäntä oli huolestunut että olen surullinen mutta en mä oikeastaan ole. Ehkä vähän. Ei vain koskaan pitäisi koskea miehiin, ne on niin vaikeita.

Pitäisi keksiä joululahjoja perheelle. Ei mitään hajua. Moi!