Paniikki-Anni, Tilitys-Anni

Okei, kaikki on hyvin. Takapihalla tosin on massiivinen hamahakki ja oon kuullut huhuja etta takalaiset hamikset puree. No, ainakin tytot vaittaa niin.

Valilla tuntuu etta vois tarvita vahan laakitysta. Te ette ole ainoita, folks. Oon kylla oppinut vahan tunnistamaan omia ahdistusoireitani aika hyvin ja tiedan miten toimin. Kai sekin jotain auttaa. No, osaan ainakin kieria viela paremmin itsesaalissa silla 'ma en vittu koskaan opi miten elamassa pitais toimia ma haluun pois ma oon ihan jne. ja taa on aina tallasta.'

Oltiin viikonloppuna Allihies'sa, meren rannalla, vuorten sylkyssa. Kuvia seuraa joskus vaikka ma siis vihaankin maisemakuvia koska ne ei kerro mitaan. Ei ne anna oikeutta tollekaan paikalle mut silti. Saatte hajun.

Nyt lahden iltakavelylle.

Puuhs

Talon leidi halusi äsken keskustella mun kanssa yhteisestä tulevaisuudestamme. Ne olivat talon herran kanssa kuvitelleet mun olevan jotenkin todella tyytymätön tai jotain. Tyypillistä.

Aargh, mä en tiedä mitä mä tekisin tän jutun kanssa. Tällä viikolla pitäisi päättää jäänkö vai en. No, mähän olin ihan jäämässä. Oon maksanut jo osan graffakurssistakin joka alkaa torstaina. M oli niin loukkaantunut (tj.) joistain jutuista etten tiedä sopiiko tämä perhe-elämä mulle sittenkään. Voi perseen suti. Pitääks kaiken olla aina niin hankalaa. En mä tiedä haluanko mä olla kohtelias ja miellyttävä joidenkin toisten talossa. Siksihän mun ei pitänytkään lähteä aupairiksi, true. Mun olisi pitänyt kysyä saako eräs ystäväni tulla kylään, ei vain ilmoittaa että se on tulossa. Okei, mä tiedän, mä oon tyhmä ja naiivi aina näissä samoissa jutuissa, mut jos ihmiset sanoo et joo se on jees et tulee plaa plaa niin mä olettaisin et se on jees. Mä en vaan oo tarpeeksi mukava. Enkä mä osaa enkä jaksa olla koko ajan saatanan kohtelias ja kiitollinen ihmisille.

Mut jos mä lähden täältä niin mitä mä sitten teen? Mihin mä lähden? Ei mulle oo hirveetä intoa palata Suomeen, mitä mä siellä tekisin. Tai jos mä lähtisin vaan reilaamaan. Lähteeks joku mukaan? Se vois olla aika villi veto. Oikeesti. Heikki?

Mulla on paha olo. Mä en tiedä mitä mä teen.

Tätä on elämäni päivästä päivään

Ostin kameran. Yhtäkään kuvaa en oo ottanut. Jess otti muutaman luostarista. Aika tonttumeininkiä. Välillä tuntuu että elää jossain fantasiakirjamaisemissa, mikä on tietysti siistiä, koska mä oon lälly romantikko ja paskat fantsukirjat on mun salainen heikkous. (Yhtä noloa ja epäkuulia kuin lenkkeily. Ja Morrissey. Oh shit, oon tosi epäkuuli.)

Menetin äsken uskoni tähän aupaireiluun. Se palasi luokseni kun vähän maanittelin. Mutta tosiaan, oon pohtinut tämän vaihtoehdon järkevyyttä. Onko mitään järkeä lähteä aupairiksi jos vain yksikertaisesti haluaa lähteä maailmalle? Jos on kykenevä asumaan omillaan ja elättämään itsensä? Jos aupairius sinänsä ei tuo mitään lisäetuja: ei kuolettavasti tarvitse työkokemusta lastenhoidosta tai tee gradua elämästä joidenkin muiden perheessä. (Pienin leidi yrittää just nyt tappaa itteään nurkassa. 'Hey, whatcha doing?' 'Nothing.' Varmaan joo.)

Vastaus kysymyksiin on: en tiedä. Perhe-elämä sopii mulle jostain kummasta syystä. Se sopinee monille muille vielä huomattavasti paremmin. Mä vihaan kun ihmiset tappelee. Mä en jaksa skidejä jotka heittää toisiaan jalkapallolla naamaan. Mä joko nauran niille tai sit mä häivyn muualle. Mä rakastan viinilasillisia keittiössä, ja joitain muita mukavia perhe-elämään kuuluvia piirteitä.

Aupairiksi lähteminen on ehkä järkevintä jos on joku hyvä syy (kuten työkokemus tai plaa ihan mikä vain) tai sitten on kauhean nuori tai muuten vain kyvytön huolehtimaan itsestään ja tarvitsee sen perheen siihen ympärille. Toisaalta emmä tiiä mitä lasten hoitamisesta tulee sit. Koko aupair-homma on vähän monimutkainen koska vanhempana on helpompi hoitaa skidei, luulisin, ja muutenkin osaa vähän olla, mutta nuorempana tarvitsee enemmän sitä perhettä. Vanhempana luopuu jostain osasta vapauttaan aina kuin lähtee. Mä luovuin täydellisestä vapaudesta. Yksinäisyydestä. Vapaudesta maata koko päivä sängyssä ja syödä pelkkiä ranskalaisia. Ei tarvinnut välittää kenestäkään. (Jatkan tätä aihetta joskus.)

Pe-la -yönä olin maailmalla ja perheen rouva äiti oli hirvittävän pettynyt kun en ollutkaan kreisin seksi-ilottelun pyörteissä unohtanut saapua himaan vaan ihan muuten vain en tullut.

Maanantaina olin keikalla. Tunsin miehen ja kitaran. Vau! (Ainut henkilö jonka tunnen täällä.)

Eilen tutustuin yhteen saksalaiseen aupairiin.

Olen pärähdellyt. Itsekseni, tietenkin.

Ja nyt tekis vähän mieli kaljaa. Sori Cork, mutta luulen että Guinness on ihan oikeasti parempaa kuin Beamish. Sori.

Miksi oi miksi?

Mua suuresti ihmetyttää miksi ihmiset hankkivat lapsia.

Onhan ne joo ihan söpöjä mutta tuntuu että koko aika menee käskemiseen ja piirrettyjen katsomiseen. Jos ei vain katsottaisi piirrettyjä, pitäisi käskeä lisää. Eilen tappelin kaikkein pienimmän kanssa. Viisivuotiaan kanssa huutaminen tuntuu tyhmältä. Tuntuu myös tyhmältä yrittää saada kahta yksitoistavuotiasta tekemään läksynsä. Mä en tajua miten vanhemmat selviävät hengissä enkä kyllä sitä miten lapsetkaan. Koko ajan tulee jalkapallosta nenään ja joku vetää tukasta ja voi helvetti.

Täysi-ikäisinä lapset voisi ehkä olla ihan ok (jos niiden kanssa on väleissä). Voisi viinilasillisen äärellä muistella 'Voi kun sinäkin olit semmonen höpönassu'. Aika kultaa muistot.

Mä ymmärrän että lasten pitää olla kauheita. Se kuuluu diiliin. Olin mäkin kauhea. Mä muistan sen murhanhimon, joka syttyi kun joku teki jotain, mikä loukkasi mun henkilöä ja sit oli pakko mennä ja pamauttaa sitä lättyyn niin lujaa kuin pystyi.

Mutta silti.

Tänään on Culture Night. Kai se jollakin tavalla vastaa Taiteiden yötä. No siis ainakin sen taiteen osalta.

Oon pohdiskellut tätä aupair -juttua nyt. Sillai että kenelle ihan oikeasti suosittelis aupaireilua. Onko tää järkevä keino lähteä maailmalle? No kerron teille ehkä myöhemmin moikka pusi.

Excuse my wife

Lähdin eilen kävelylle ja päädyin An Bodhraniin siiderille ja kaljalle. Istuin siellä varmaan kaksi tuntia ja kuuntelin jotain huonohkoa miestä ja kitaraa ja pöydässäni istuvia ruotsalaisia tyttöjä. Sitten lähdin kotiin nukkumaan.

Keittiössä oli juhlat. Hyväksyin tarjotun viskin ja päädyin istumaan pöydän ääreen talon isäntien ja hauskan huonohampaisen taitelija Mickin kanssa. Istuin ja istuin ja istuin ja tänään mulla oli ihan kauhea krapula ja väsytti hulluna. Mick puhuu todella outoa englantia joka kuulostaa enemmänkin jonkun Länsi-Intian saarilta kotoisin olevan puheelta kuin korkuniaaniselta. Loppuilta on hieman hämärän peitossa onneksi mutta muistan pitäneeni muun muassa esitelmän suomalaisen rockmusiikin historiasta soittamalla Nuoruustangoa ja varmaan kaikkea muutakin. Samassa yhteydessä pidin luultavammin esitelmän myös Suomen poliittisesta historiasta. Niin ja kyllä mä myös lauloin. Yleisön toivomuksesta pidin puheen, mutta se oli onneksi suomeksi (yleisön toivomuksesta). Se ei käsitellyt mitään, paitsi kenties sivusi puheen pitämisen outoutta suomeksi. Esittelin skissivihkoani Cliffille. (Kiitos muuten kaikille jotka osallistuivat vihon ensimmäisen sivun tekemiseen. Cliffin arvio siitä oli 'They wanna fuck you') Moira puhui rumia ja viski luojan kiitos loppui jossakin vaiheessa. Liian myöhään tosin.

Tarkoitukseni oli mennä käymään St Johnsissa tänään sen yhden kurssin takia mutta joo. Uusi yritys huomenna.

God

Mun pitäisi kohta käydä käskemässä kaksosia tekemään läksynsä. Lapset on hirveitä. Ne vain huutaa ja äh. Joo no okei on ne välillä ihan kivojakin. Silti vähän ihmetyttää minkä takia jengi haluaa pygätä kakaroita.

Mä oon käsittämättömän huono käskyttämään ketään. Hi girls dont forget your homework. Toimii, varmasti.

Mua väsyttää täällä super paljon. En tiiä miksi. Kenties tämä perhe-elämä on niin rankkaa tai sitten se johtuu koko outoudesta olla täällä. Viime yönäkin nukuin melkeen kaksitoista tuntia. Hohhoijjaa, mut se varmaan menee ohi.

Joku on siirtänyt haisevan kultakala-akvaarion kultakalansa kera ulos. Odotan että varis nappaa sen. Akvaario haisee. Kun tulin tänne, akvaariossa oli kolme kalaa. Nyt siellä on yksi. Ehkä kultakalat ja Irlanti ei vain sovi yhteen.

Hui!

Huh huh. Onpa rankkaa. Soitin just jollekin tyypille, joka oli lahettanyt mulle mailia 'please call me blabla'. Mun pitaisi nahda se St Johns collegessa esim. huomenna, mut unohdin jo mika sen huoneen numero on. En vain osaa numeroita. Muistan ne sellaisena aannesarjana mutta en ma valttamatta tajua mita ne tarkoittaa. Tosin oon kylla nykyaan parempi siina. Haluaakohan herra O'Shea haastatella mua ja kuinka paljon mun pitaisi nyt panikoida. Ma oon niin pihalla kaikesta. Niin pihalla.

Ma sain haasteen. Elamani ensimmaisen! Tayttanen sen lahipaivina.


Tanaan, kun kavin kerailemassa sen yhden skidin koulusta, katsoin poikien koulun (niinpa! keskiaikaista!) ikkunasta sisaan ja ah siella oli lahes taivaallisen kaunis opettaja. Ja sit ma olin sillai et voi vitsi thank god i'm in Ireland. Se sama jaba oli bussipysakilla ja Roisin kertoi etta se on ranskalainen ja opettaa ranskaa pojille. Emma tiia, pitaiskohan vaihtaa maata.

Lauantaina antaa mennä vaan

Kelatkaa. Nyt on lauantai-ilta. Kello on 22.19. Suomessa 00.19. Mä istun tiekkarilla kirjottamassa tähän rupiseen blogiin. Rakkaat ystävät, kaikki te jotka ootte aivan hirveessä kännissä, olkaa onnellisia siinä hirveessä kännissä.

I'd fancy a pint. Jotenkin yksin lauantai-iltana baariin (pubiin!) lähteminen vieraassa maassa tuntuu vain täysin käsittämättömän hankalalta. Pubit on ärsyttäviä, koska niihin ei näe sisälle. Joku katolinen tai muuten vain pikkusieluinen mielenlaatu on keksinyt ettei pubeihin voi nähdä sisälle. Niinpä ei koskaan tiedä minkälaista porukkaa tässä tai tuossa paikassa on. Entä jos koko huone on täynnä hurraavia hurling-faneja (joo, katsokaa Wikipediasta) tai vanhoja pappoja. Moira sanoi että niitä kaikki pappoja pitäisi sitten tervehtiä.

Tuntuu todella avuttomalta olla maassa jossa ei tunne ketään. Harkitsin baanalle lähtöä perjantaina kello 17.00 ja kotiinpaluuta maanantaiaamuna. Kenties se olisi edistänyt ihmisiin tutustumista. Luulen että kanssa-asujani ovat huolestuneet sosiaalisesta elämästäni. No, itse olen ollut sitä jo yli kymmenen vuotta.

Pohdin myös klassista 'juodaan ensin pullo, tai ehkä varmuuden vuoksi kaksi, viiniä ja sitten suunnistetaan pubiin' -keinoa mutta... Se toimii Suomessa, tavallaan, mutta irlantilaiset juo kauhean sivistyneesti (siis verrattuna Suomeen) ja se ei näin ollen välttämättä auttaisi mun integroitumistani yhteiskuntaan.

Mut hei, mä syön kirsikkapurkkaa. Vessassa on hämähäkki. Ostin leipäkirjan (en ole varma sen laadusta mutta) ja olen syönyt tänään kahta suklaakakkua, eksynyt (joka päivä) eikä mun netti toimi vieläkään. I'd fancy a pint.

Darlings and kultamussukat!

Täten ilmoitamme ettei meillä ole hajuakaan kuinka saada irkki skulaamaan ulkomailla. Mä en vaan oo tarpeeksi nörtti enkä jaksa nyt kyl ottaa selvääkään. Mut webirkki toimii jos on toimiakseen mutta. Kun se ei vain tykkää #meidan_kerhosta. Eli #pingstate.nu on place to be tai tulkaa käymään!

Ainiin ja Irkku saiksä mun mailin?

Ainiin ja mulle saa lähettää lahjoja! Esim. Maria Gasolinan uusin levy!(Yritin tilata sitä mut mun kortti ei vaan toimi netis, ni.)

Niin siis

Yleison toivomuksesta kirjoitamme nyt pubi-illastamme.

Se alkoi silla lailla jotta Moira tuli himaan myohassa ja joku nuori neiti oli myos kaymassa. Tama neiti, Anna 19vee, soi meidan kanssa ruokaa ja hengaili. Sitten Moira tuli kotiin viinipullonsa kanssa! Ou nou! No, paadyttiin nayttamaan meitsille kaupungin pubeja, tietty. Lots of girl talk. Ja huumekeskustelua! Ma tiedan nyt et Corkista saa aivan sairaasti koksua. Oli varsin vapaamielinen huumekeskustelu ja kummallinen. Yhessa pubissa oli kans tosi hyvaa perinteista irkkumusiikkia. Joo'o, oikeesti. Ihana viulu. Taalla on tosi hauskasti mukana normaalissa, elavassa, modernissa elamassa vanhat jutut, ja se on tosi cool. Moiralla on vielakin krapula!

Opin eilen etta vanhoi pappoi ja tatei kuuluu tervehtia 'How are you' kun semmoinen sattuu tulemaan vastaan. Ja toi how are you lausuttiin sit korkuunialaisittain hau-ja. Niinku koirasaundi seka ja.

Ma imuroin tanaan! Yksi kala oli kuollut aamulla. Kolme kalaa (kaksi nykyaan) asuvat mun vessassa eika kukaan vaihda niitten vesia ja ne vaikuttaa muutenkin todella karsivilta. Ma oletan etta se yksi teki itsemurhan. Oon nyt nakojaan jaamassa tanne, oon kuulemma ihan perfect ja treasure. Haha. Aattelin menna vahan kouluun lukemaan graafista suunnittelua, maksaa suht hulluna mut ei mul oo taalla oikeastaan muutakaan tekemista nyt. Siita voi olla hyotya. Siella samassa koulussa ois ollut kanssa kuvituskurssi (johon Cliff yritti saada mut koska oon kuvituksellinen nero ja se tykkas muumisarjiksesta jonka toin) mut en pystyis olla siella koko ajan ja niin ollen mut potkittais ulos kurssilta.

Tytot on olleet aika sopoja ja mukavia ja kaytiin kirjastossa pari tuntia sitten ja kai se menettelee. Lainasin vahan Iain Banksia (ei skifia), jotain keskieurooppailaista ja yhta fantsunuortenkirjailijaa.

Taalla on aivan kasittamattoman hyvaa ruokaa. Ma oletin jotain kauheeta mut tanaankin soin pastaa kastikkeella jossa oli muun muassa savuaurinkokuivattujatomaatteja. Niinpa! Makaan en ole ikina edes kuullu sellaisista. Mun ruoanlaittopaiva on maanantai ja mua vahan janskattaa. Kyllahan ma osaan kai kokata mutta kun emma kellekaan muulle oo ikina tehnyt ruokaa. Tosin nyt on kylla aika hyvat tsaanssit vaantaa jotain ihan hulluja herkkuja. Mutta outoa silti koska mun kokkaus on yleensa perustunut siihen mita sattuu kaapista loytymaan. En ole oikein aikoihin ihan ihan laittanut ruokaa.

Yritan opetella lausumaan kunnolla.

Aurinko paistaa

Eilen oltiin pubeilemassa.

Maailma

Taalla on paljon umpikujia. Onnistuin umpikujauttamaan itseni eilen puolen tunnin kavelyni aikana ainakin kaksi kertaa. Toisen umpikujan paassa oli Jumalan aiti. Olisi pitanyt pitaa oma Maria mukana niin ehka tiet olisivat avautuneet.

Oon oppinut sanomaan ainakin 'yes please' seka 'thank you' ja 'no thanks'. Yritan myos opetella ylisanoja koska irlantilaiset tuntuvat tykkaavan niista. Great! Delicious! Beautiful! Super! Cool! (Cool lausutaan just niinku Oncessa, khyl.)

Aitihahmo yrittaa saada mua toihin et jos parahdan naihin tyyppeihin niin voin aina karata duuniin. Yhdessa suklaamestassa olisi paikka vapaana, jotain kahviladuunia, en tieda pitaisiko ihan oikeasti soittaa sinne. Aika pelottavaa eiko? Join siella kaakaon, jossa on 70% suklaata tai jotain. Magnificent! (Opin, joo.)

Guinness muuten maistuu taalla paljon paremmalta.

Mua vahan hairitsee tama mun aupaireilu taalla. Musta tuntuu etta oon ennemminkin lomalla (jollain hermolomalla) kuin tekemassa toita. Fiilis on samantyyppinen kuin mutsilla ja faijalla eli etta on jotenkin tosi irrallaan maailmasta ja voi vaan hengailla ja jaakaappi on taynna ruokaa. Ihania juustoja ja kaikkea Ainut mita mun pitaa tehda on hakee Roisin skolesta yhdelta. Aika rankkaa vai mita?

Lahjoja!

Mulle saa lahettaa lahjoja ja rahaa osoitteeseen:

mun hima

Ystavat rakkaat

(Nappaimisto on irlantilainen joten pisteita on vahanlaisesti, meitsin interwebbi ei vaan toimi)

Olen taalla lukittunat kauhistuttavaan kokolattiamatotettuun taloon jossa vain juodaan viskia (10-vuotiasta single maltia, isi!) ja karsitaan kauheasti (elamani ensimmainen mojito ja tosi hyva gin tonic. Mojiton mintut oli takapihalta, aiti!)

Tanaan katsottiin kirahveja ja apinoita ja kaikkia elaimia. Ne oli puolivapaina irlantilaisessa luonnossa. Vauva- ja tyttoriikinkukkoja, en ole ikina tiennyt sellaisia olevankaan.

Eilen kaytiin English Marketissa perheen mutsin kanssa. Aleksin on pakko tulla kylaan, se oli fabulous. Soin kaksi osteria. Se oli vahan kuin huonot eka kerta -vertaukset: aika limaista, vahan oksetti lopussa mut ehka pakko silti saada lisaa. Suosittelen!

Taalla ei oikeasti ole edes kokolattiamattoja. Ihastuttavat puulattiat. Mulla on iso sanky, suuri huone ja okei no vahan kylma. En ole oikein ehtinyt eksploreerata tata paikkaa viela yksikseni mutta aattelin kohta lahtea pienelle kavelylle.

Kavin eilen ihan oikeassa irlantilaisessa baarissa perheen faijan kanssa. Juotiin Guinnessia. On kiva kuinka jotenkin jarkevasti nama tyypit suhtautuu bissella kaymiseen. Oon myos syonyt suklaapuddingia ja leipakastiketta (leivanmuruja ja maitoa). Ja sain oman Neitsyt Marian! Perheen mutsi sanoi etta mun pitaa kiinnittaa sen mun rintsikoihin niin pysyn turvassa. Ihastuttavaa Jeesus-kraasaa.

Huomenna alkaa mun tyot! Taytyy hakea Roisin koulusta, tosin ei yksin.

Kaupunki on ihanan nakoinen! Superidyllinen! Ja muurit ja ne linnut onksne ny korppeja vai hah on ihania! Kivimuurit! Niita on ihan sikana!

Ja taalla on kuulemma ihan oikeasti valaita! Pari vuotta sitten ne ui kaupunkiin asti! Moikka!

Pakkaus on lakritsaa

Pakkaaminen on inhottavaa ja herättää kysymyksiä. Miksi olen säästänyt tämän söpön lahjapaperipussin kolme vuotta ja hyvin monta muuttoa? Miksi, oi, miksi? Ja miksei tee yhtään tiukkaa heittää sitä nyt pois? Olen siis perusasioiden äärellä. Tarvitsenko ihan varmasti näitä kyniä jotka eivät ole toimineet vuoteen, entä näitä kaikkia astioita. Kaikki vaatteet heitinkin pois, pakattavana on lähinnä kirjoja, astioita ja kaikennäköistä roinaa sekä kynäkokoelmani.


Mä vien 7 kiloa matkatavaroita Corkiin. Ryan Airilla saisi roudata 10 kg mutta vetäsen vielä Aer Arannilla Dublinista Corkiin ja niillä on pienemmät käsimatkatavararajat. Ja siis oon vähän laiska ja epäviitseliäs niin ei huvita pelleillä ruuman kanssa. Tosin sen näkee sitten jos huomaa ettei johonkin minireppuun ihan oikeasti mahdu mitään. Mulla ei ole hajuakaan paljon se 7 kg on, mutta ilmeisestikään ei paljon. Kannettava, vaatteita, tuliaisia, kyniä, lehtiö, kirja... Tarviinko muuta? Totta, unitapiiri unohtui listasta.