Mä jatkan suhteellista superkyllästymistäni. No, en mä just nyt ole niin kyllästynyt. Mutta tuntuu että elää vain tätä perhe-elämää. Sitä elämää, joka ei edes ole mun, josta mun ei tarvitse huolehtia tai olla vastuussa, koska mä olen vain aupair, koska noi muut ihmiset, se perhe, on päättänyt tehdä elämästään tällaista. Toisin sanoen välillä tuntuu että vanhemmat tekee liikaa töitä ja sit ne odottaa että mä olen paikalla hoitamassa skidejä, vaikka mulla ei sillä hetkellä oiskaan duunia.
En vieläkään tiedä lähteäkö Lontooseen pääsiäisenä vaiko eikö. Ensin ajattelin lähteväni ekan lomaviikon la-ke, tai jotain sinne päin. Mutta! Perhe onkin lähdössä Englantiin just silloin, joten enhän mä v o i liikkua tästä kaupungista mihinkään. Mikä luksusasia, ihan yksin talossa, vähän kuin eläisi omaa elämäänsä. Säästäisin hieman rahaa jos en vain lähtisi Lontooseen. Tosin vain hieman, koska Ryanarilla pääsis Cork - London - Cork 20 e. Toki tohon hintaan voi laskeskella hostellit ja kaiken muun. Keskiviikosta lauantaihin tj. pääsis 20 e, mut sit öh emt mitä perhe tuumaa jos häivyn just kun ne tulee. Toisaalta, onhan tää kai mun elämäni. Tätä menoa en kyl ikinä pääsekään lähtemään kun vain pohdiskelen ja pohdiskelen. :) (eikä mun elektronilla saa maksettua netissä.)
Tiistaina on Saint Patrick's Day, eli Paddy's day tuttavallisesti. Yritän korvata vappua sillä. Asiaan tietysti kuuluisi että ois ihan Paddy's dayn vihreä-valkoisissa vaatteissa ja liian isossa festarihatussa ja Pyhän Patrik-paran tekoparrassa mut en mä kyllä tee tota vappunakaan. Joten skippaan vaatetuksen ja keskityn karnevaalimeininkiin eli juomaan kaljaa. Paddy's day ois kai oikeesti ihan maailman paras ever Dublinissa, mut taidan nyt kuitenkin olla uskollinen Corkille. Dubliniin voi sit joku vuosi lähteä kun tulee ikävä Irlantia. Corkissakin on silti karnevaalikulkue. Tästä johtuen kotimme on täynnä pehmustettuja ulokkeita ja muita avaruusasioita. Herra isä nimittäin tekee osansa kulkueeseen (ulokkeiden muodossa). Paddy's day vapauttaa tän perheen myös sillai että faijan ei tarvii painaa ihan koko aikaa duunia.
Hihi, luin Twilight-kirjan just eilen. Siitä tuli se "Minkä vuoksi elät jos olet kuolematon?" -sloganilla varustettu leffa jota mainostettiin bussien kyljissä u know. Eli vampyyrejä Amerikassa. Mun kaksosten 12-vee mielestä Twilight on maailman paras sarja ja Edward on maailman ihanin. Mustakin Edward on aika kuuma mut sen hohtoa hieman himmentää se että se näyttää ikuisesti 17-vuotiaalta. No offense, mut 17-vuotias sälli saa kyllä olla hyvin kuuma ollakseen kuuma. Twilight toimii kyllä, pikkutyttöjen päiväunina, söpönä kädensilittelynä. Toki Twilightin asettelu on hyvin perinteinen: jäbä (johon on hyvin suuri ikäero) pelastaa tyttöä pulasta ja on vahva, suojeleva, intohimoinen, vaarallinen, mut siks kai se toimiikin. Muistuttaa mua muuten yhdestä menneestä ihanasta miehestä jonka asenne muhun ja maailmaan oli: Mä vaan hajotan kaiken yhyy mut sä oot niin kuuma ja ah niin viaton. ;D Se siitä, mut muistuttaa myös pahasti teini-ikäni Anne Rice -vampyyrikirjoja, jotka oli kyl vähän tuhmempia, ja tummempia, ja väkivaltasempia ja muutenkin pahiksempia.
Näin viime yönä monta unta aiheesta pakkaaminen. Olin lähössä Suomeen ja koko tilanne oli ihan outo ja pakkaaminen ihan perseellään. Hyi.
Eniten mua ehkä nyt ärsyttää normaalielämän puute ja perhe-elämän yliannostus. Ei ole semmosia kavereita (ja usein tuntuu ettei semmosta aikaakaan) joitten kanssa kävis parilla (haha) viikolla. Tai no on vähän mut ei ne ole niin hyviä. Olin yhden suomalaisen kanssa viime perjantaina 'ulkona' ja se oli kyl ihan kingiä. Ehkä se on kulttuurikysymys, se ei voi olla kielikysymys, mut saksankielisten kanssa ei vain oo niin kivaa. Voisi se olla myös ikäkysymys, suurin osa saksankielisistä on mua muutaman vuoden nuorempia ja ne on kauheen naiiveja ja söpöjä ja miettii posket punaisina että keitä ne on pussannut Corkissa.
Pusi.
