1. Nimessäni:
Aani (aa lausutaan sitte nenään). Annie. Oonnni. YKSIKÄÄN ULKOMAALAINEN EI OSAA LAUSUA MUN NIMEÄ.
2. Kasvoissani:
En jaksa analysoida nyt tätä. :D3. Vartalossani:
Liikaa lihaa.
4. Luonteessani:
Sulkeutunut, ahdistunut, epäsosiaalinen, hysteerinen, epävarma, painostava, vittumainen, epäkohtelias...
5. Vaatekaapissani:
Liian vähän Guccia.6. Kotonani:
Liikaa ihmisiä ja yleistä kuumotusta.
7. Työssäni:
Katso ylempi. Lue blogi.
8. Ystävissäni:
Asuu ihan ihme paikoissa, ja erityisesti jossain muualla ku mä.
9. Perheessäni:
Kaikki jollain lääkityksellä.
10. Harrastuksissani:
En osaa mitään paitsi dokata. Silloinkin yleensä sammun liian aikaisin.11.Kumppanissa?
Oli mulla joskus yks mut loppujen lopuks sekin oli ääliö.
12. Lemmikissäni/lemmikeissäni:
1/3 on sokea.
13. Kielenkäytössäni:
Rumaa enkä tiedä enää edes unissani mitä kieltä mun pitäis puhua.
14. Musiikkimaussani:
Huonosti jäsenneltyä teiniangstausta.
15. Kotikaupungissani:
Oli se mikä tahansa, en oo varma haluanko elää siellä.
16. Ruokavaliossani:
Söin aamupalaksi uunissa käytettyä paahtoleipää valmiiksiviipaloidulla cheddarilla.17. Lapsissani:
Hemmoteltuja.
18. Naapureissani:
Mummoja.
19. Nykyisessä elämäntilanteessani:
20. Tulevaisuudessa?
Keskityn luultavimmin olemaan kännissä ja keksin jonkun johon ihastua ja olla epätoivoinen idiootti.
7 kommenttia:
dear anni,
luin just noita sun ihan ekoja postauksia. Tuntuu, et niistä on hirveen vähän aikaa.
oli mulla jotain asiaakin. ainiin, leijona on homehtunut. toivottavasti mikään muu ei oo.
tää on paras haaste ikinä :)
Hehe, rauha hänen sielulleen. Äiteehän se tais sanoo että ne homehtuu kummiski.
Elsa, tää on kyllä ihan kingi.
Mulla on vielä lisäys numeroon 19: puutteessa oleva tekstiviestikaverini jolla on lastenkirjakoiran nimi kieltää tekstailevansa mulle koska on puutteessa ja kieltää myös nimensä! (Mut siis se on puutteessa, siitä ei tarvitse edes keskustella.) (Sori, Puppe.;)
Piti vihdoin tulla sanomaan, että sun kirjoitustyyli on ihan huippu. Jonkun aikaa oon seuraillut ja varsinkin nyt kun itsellä on kotiutuminen menossa tänne Irlanninmeren toiselle puolen. Ja muuten enemmän kun tutun kuuloista se, että unetkin muuttuu kielisekamelskaksi ja ei sitä tiedä enää edes mihin maahan kuuluu tai missä aikoo asua. Vaikka tänne sitä kai tulee jäätyä.
Hihii, kiitti. <3 Niin, sä oot Englannissa? (Vaklasin vähän sun blogista.) Missä päin?
Mä en tiedä mihin mä jään, tai siis päädyn. Oon hieman levoton. Suomi on niin pieni ja Irlanti on niin pieni, mut no, onhan tässä loppu maailma jäljellä kyllä.
Joo Englannissa ja tarkemmin Manchesterissa. Irlanti on kiva, vietin siella kuukauden kahtena kesana teinina. Eika se nyt niin pieni oo. :) Ja Englanti on ainakin iso. Tuntuu etta tanne mahtuu niin mielettomasti kaikkea. Ja jotenki kaiken Suomea runsaampi tarjonta ja elaman vilkkaus tuntuu oudolta ja kivalta. Vaikka on niita huonoja puoliaki.. Ihan uskomattoman junttia porukkaa on aikalailla liikaa. Vaikka kai niita on joka maassa.
Irlanti on tosi pieni. Mä oon tasavallan toiseksi suurimmassa kaupungissa ja tää on pienehkö. Dublin taas on tylsä. Belfast on kiva mut se on irlantilais-brittiläinen sekamelska.
Mä oon käynyt Manchesterissa, tykkäsin.
Suomen ongelmahan on se ettei siellä asu ketään. Helsinki on suurin kaupunki ja aika pieni ja koko lande on ihan tyhjää. Saksalaisten kaverieni mielestä irlantilainen maaseutu on tyhjää. Hah! Suomi on kuin Australia.
Lähetä kommentti