Talon leidi halusi äsken keskustella mun kanssa yhteisestä tulevaisuudestamme. Ne olivat talon herran kanssa kuvitelleet mun olevan jotenkin todella tyytymätön tai jotain. Tyypillistä.
Aargh, mä en tiedä mitä mä tekisin tän jutun kanssa. Tällä viikolla pitäisi päättää jäänkö vai en. No, mähän olin ihan jäämässä. Oon maksanut jo osan graffakurssistakin joka alkaa torstaina. M oli niin loukkaantunut (tj.) joistain jutuista etten tiedä sopiiko tämä perhe-elämä mulle sittenkään. Voi perseen suti. Pitääks kaiken olla aina niin hankalaa. En mä tiedä haluanko mä olla kohtelias ja miellyttävä joidenkin toisten talossa. Siksihän mun ei pitänytkään lähteä aupairiksi, true. Mun olisi pitänyt kysyä saako eräs ystäväni tulla kylään, ei vain ilmoittaa että se on tulossa. Okei, mä tiedän, mä oon tyhmä ja naiivi aina näissä samoissa jutuissa, mut jos ihmiset sanoo et joo se on jees et tulee plaa plaa niin mä olettaisin et se on jees. Mä en vaan oo tarpeeksi mukava. Enkä mä osaa enkä jaksa olla koko ajan saatanan kohtelias ja kiitollinen ihmisille.
Mut jos mä lähden täältä niin mitä mä sitten teen? Mihin mä lähden? Ei mulle oo hirveetä intoa palata Suomeen, mitä mä siellä tekisin. Tai jos mä lähtisin vaan reilaamaan. Lähteeks joku mukaan? Se vois olla aika villi veto. Oikeesti. Heikki?
Mulla on paha olo. Mä en tiedä mitä mä teen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
rauhassa vaan.
tuuks mun kanssa sit lokakuus dubliniin, meni miten meni?
Älä heti luovuta; asiat kyllä järjestyy! Ei varmaankaan ole helppoa, puolin ja toisin, leikkiä jonkinlaista perhettä. Kummallakin osapuolella on toiveita ja odotuksia ja sitten tulee helposti väärinkäsityksiä... Iso hali täältä Espoosta (josta huomisaamuna lähtee kirje sinne Corkiin).
Vuhuu kirjeita! Yritan huomenna menna kaupunkiin jos sais shoppailtuu vaik.
anytime. lähtää vaikka kreikkaa. :)
Lähetä kommentti