Ostin kameran. Yhtäkään kuvaa en oo ottanut. Jess otti muutaman luostarista. Aika tonttumeininkiä. Välillä tuntuu että elää jossain fantasiakirjamaisemissa, mikä on tietysti siistiä, koska mä oon lälly romantikko ja paskat fantsukirjat on mun salainen heikkous. (Yhtä noloa ja epäkuulia kuin lenkkeily. Ja Morrissey. Oh shit, oon tosi epäkuuli.)
Menetin äsken uskoni tähän aupaireiluun. Se palasi luokseni kun vähän maanittelin. Mutta tosiaan, oon pohtinut tämän vaihtoehdon järkevyyttä. Onko mitään järkeä lähteä aupairiksi jos vain yksikertaisesti haluaa lähteä maailmalle? Jos on kykenevä asumaan omillaan ja elättämään itsensä? Jos aupairius sinänsä ei tuo mitään lisäetuja: ei kuolettavasti tarvitse työkokemusta lastenhoidosta tai tee gradua elämästä joidenkin muiden perheessä. (Pienin leidi yrittää just nyt tappaa itteään nurkassa. 'Hey, whatcha doing?' 'Nothing.' Varmaan joo.)
Vastaus kysymyksiin on: en tiedä. Perhe-elämä sopii mulle jostain kummasta syystä. Se sopinee monille muille vielä huomattavasti paremmin. Mä vihaan kun ihmiset tappelee. Mä en jaksa skidejä jotka heittää toisiaan jalkapallolla naamaan. Mä joko nauran niille tai sit mä häivyn muualle. Mä rakastan viinilasillisia keittiössä, ja joitain muita mukavia perhe-elämään kuuluvia piirteitä.
Aupairiksi lähteminen on ehkä järkevintä jos on joku hyvä syy (kuten työkokemus tai plaa ihan mikä vain) tai sitten on kauhean nuori tai muuten vain kyvytön huolehtimaan itsestään ja tarvitsee sen perheen siihen ympärille. Toisaalta emmä tiiä mitä lasten hoitamisesta tulee sit. Koko aupair-homma on vähän monimutkainen koska vanhempana on helpompi hoitaa skidei, luulisin, ja muutenkin osaa vähän olla, mutta nuorempana tarvitsee enemmän sitä perhettä. Vanhempana luopuu jostain osasta vapauttaan aina kuin lähtee. Mä luovuin täydellisestä vapaudesta. Yksinäisyydestä. Vapaudesta maata koko päivä sängyssä ja syödä pelkkiä ranskalaisia. Ei tarvinnut välittää kenestäkään. (Jatkan tätä aihetta joskus.)
Pe-la -yönä olin maailmalla ja perheen rouva äiti oli hirvittävän pettynyt kun en ollutkaan kreisin seksi-ilottelun pyörteissä unohtanut saapua himaan vaan ihan muuten vain en tullut.
Maanantaina olin keikalla. Tunsin miehen ja kitaran. Vau! (Ainut henkilö jonka tunnen täällä.)
Eilen tutustuin yhteen saksalaiseen aupairiin.
Olen pärähdellyt. Itsekseni, tietenkin.
Ja nyt tekis vähän mieli kaljaa. Sori Cork, mutta luulen että Guinness on ihan oikeasti parempaa kuin Beamish. Sori.
3 kommenttia:
Asutko sä noiden upeiden raunioiden keskellä?
Hienoa, että sä saat vihdoin kuvia sun blogiin. Niin, aupaireilussa on puolensa (kuten perhe-elämässäkin)...
mitäs sitte jos aupeer ei enää jaksa kiinnostaa? meet töihin sinne taijotain?
kyllä oot syvällinen, mää teen vaan prisessoja :)
voin lahteekkii joku paiva =D mun sisko tuli siis eilen ja taa viikonloppu menee sen kans hengatessa. vaik aika paska sadepaiva ainaki tanaa on.
eilen kavin ekaa kertaa pubis. KAHVILLA yhen saksalaisen pojan kans ku odotettii bussia joka ei kulkenukka. Ja kuulemma osuttiin Bandonin kauheimpaan pubiin. Nooh, meilla oli ihan kivaa.
Onks sulla aina viikonloput vapaat? Mulla on vahan vaihtelevasti noi vapaat, valilla pitkin viikkoo, ku noi vanhemmat on vuorotyossa.
Lähetä kommentti