Huh huh. Onpa rankkaa. Soitin just jollekin tyypille, joka oli lahettanyt mulle mailia 'please call me blabla'. Mun pitaisi nahda se St Johns collegessa esim. huomenna, mut unohdin jo mika sen huoneen numero on. En vain osaa numeroita. Muistan ne sellaisena aannesarjana mutta en ma valttamatta tajua mita ne tarkoittaa. Tosin oon kylla nykyaan parempi siina. Haluaakohan herra O'Shea haastatella mua ja kuinka paljon mun pitaisi nyt panikoida. Ma oon niin pihalla kaikesta. Niin pihalla.
Ma sain haasteen. Elamani ensimmaisen! Tayttanen sen lahipaivina.
Tanaan, kun kavin kerailemassa sen yhden skidin koulusta, katsoin poikien koulun (niinpa! keskiaikaista!) ikkunasta sisaan ja ah siella oli lahes taivaallisen kaunis opettaja. Ja sit ma olin sillai et voi vitsi thank god i'm in Ireland. Se sama jaba oli bussipysakilla ja Roisin kertoi etta se on ranskalainen ja opettaa ranskaa pojille. Emma tiia, pitaiskohan vaihtaa maata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
suosittelen kovan luokan panikontia ja sitte kaadat sen patongin mussuttajan!
Kiitos neuvoista! Ah ma olen tylsistynyt ja tiekkarin ylla on kaiken lisaks suht massiivinen hamahakki.
Ma mere travaille dans la rue = äitini työskentelee kadulla. Muuta en osaa ranskaa, mutta vaikutuksen tämä tekis varmasti.
Lähetä kommentti