Avoin kirje äidilleni

Hei, äiti,

luitkin jo retken tarinan.

Syön riisimuroja lounaaksi ja juon kahvia. Puolen tunnin kuluttua täytyy lähteä hakemaan tyttöjä koulusta.

Tänään lähden tanssaamaan saksalaisten leidien kanssa. Ekaksi mennään Ninan luokse pohjoispuolelle kaupunkia ja juodaan se Smirnoff joka varastettiin pojilta Belfastissa. Se oli hassua ja me oltiin kaikki niin väsyneitä että vain kikatettiin hysteerisesti. Joku niistä pojista tuli vielä kysymään multa jotain mutta mulle ei ikinä selvinnyt liittyikö se mun fyysiseen vetovoimaani vai kadonneeseen votkaan koska en tajunnut yhtään mitään aksentista. Ninan jälkeen mennään sitten tanssaamaan ja näyttämään nätiltä. Ostin siitä samasta kaupasta, Brown Thomasilta, mistä Helmi sai farkut, itselleni kesämekon joka on lyhyt ja kuuma ja hyvin viileä. En tiedä kehtaanko käyttää sitä Suomessa mutta se sopii hyvin Corkin yöelämään. Baarista (An Brog eli Kenkä) mennään taksilla Inesille ja nukutaan. Aamulla lähdetään autoilemaan Ring of Bearaan, eli suomeksi tehdään kierros Bearan alueella West Corkissa. Ines ja Marlene ovat ilmeisesti menossa yöksi kotiin mutta puhuttiin Ninan kanssa jos oltaisiin yötä jossakin sillä kummallakaan ei ole kiire ja intohimo takaisin cityyn.

Nina lähtee viikon päästä kai, vuodattaen katkeria kyyneleitä kaupungille joka ei antanut töitä. Saksalaisilla leideillä ei ole kiire takaisin Saksaan.

Musta on kyllä kiva päästä eroon tästä aupairelämästä. Viime yönä näin tosin unta jossa olin takaisin Helsingissä, satoi vettä, mulla ei ollut kenkiä (tän vois varmaan tsiigaa unikirjasta) eikä mun veljeni jaksanut kiertää mun kanssa suklaakauppoja eikä juoda kaljaa vaikka oltiin just jossain kaupassa josta sai laventelisuklaata. Kaupungissa oli kurjaa ja kaipasin takaisin rakkaaseen Corkiin.

Tyttäresi,

Anni