"Oi, you. Who are you calling a fairy?"

Tiistaina olin kävelyllä mäellä. Tuolla harmaassa massassa näkyi kirkko mutta nyt sitä saa kyllä tihrustaa aika lailla.


Oon säilyttänyt tuota suklaata joulukuun puolesta välistä, siksi kai se näyttää noin tuhruiselta. Siinä oli hienot, tosin hyvin epäkäytännölliset palat. Suklaa itse oli ihan paskaa. Ostin sen Galwaysta, 75 tai 100g, maksoi melkein 4 e, irlantilaista, käsintehtyä, maitosuklaa-hunaja. Kuulostaa aika hyvältä mutta jouluna syömäni suklaakalenterisuklaa oli parempaa.


Inhorealistinen kakkukuva keittiöstä. Tein kaksosille synttäriporkkanakakun. Irlantilaisin/brittiläisin kakku minkä ikinä olen tehnyt: kaksi pohjaa (paistettu siis kahdessa eri astiassa) ja voikamaa.


Mulla on kirjasuositus! Kate Thompson: The New Policeman. Kaikki kirjastorouvat saavat sen multa lainaan kun tulevat käymään. The New Policeman taitaa olla nuortenkirja (tai esiteinien), mutta mulla onkin heikkous ja intohimo noihin viattomiin ja aina hyvin samantyyppisiin fantasiateoksiin. Koska toki olemme monipuolisia, ei esiteini-ikäisille suunnatut teoksetkaan ole kiellettyjä (tosin minä en muuta taida lukeakaan). Mutta siis, tässä nimenomaisessa kirjassa ollaan (tadaa!) Irlannissa, jossain Galwayn lähettyvillä, ja soitetaan paljon irkkutradia ja sit on kiviympyröitä (?!) ja keijuloita ja kaikkee! Tän seurauksena päätin a) opetella soittamaan tinapilliä (koska päättelin et se on kaikkein helpoin soitin) ja b) lähteä hippikiertueelle nukkumaan kivikehissä (Katri! Aleksi!).

Olin kipeä, mutta se on itseasiassa varsin epäkiinnostavaa.

Olen viimeaikoina pohdiskellut saksalaisia. Miten saksalaisia on maailmassa niin monta kun ne tuntuvat olevan niin tylsiä etten usko niiden edes harrastavan seksiä. Tai oikeastaan tämän voisi laajentaa saksankielisiin. Mä oon kyllä tavannut yhden erityisen kiinnostavan saksankielisen mutta se oli todella kaunis poika. Mä tunnen täällä vain saksankielisiä. Ne ovat käsittämättömän kunnollisia, äärimmäisen epäspontaaneja, ei osaa dokaa (mä tarvitsisin kunnon kännin, sori äiti) ja yleensä ne tuntuu arvostavan Saksaa (tai Itävaltaa) paljon Irlannin edelle. He eivät siis tunnu pystyvän käsittämään että asiat todellakin ovat toisissa maissa vähän eri tavalla kuin toisissa ja se voi oikeastaan olla myös aika mukavaa. Tosin täytyy myöntää että itsekin välillä sorrun turhaan itkuun mitättömistä pikkuseikoista. No, ehkä jos vähän raaputtaa pintaa, sieltä paljastuu mitä parhaimpia hulivilityttäriä.