maanantai 22. joulukuuta 2008

Oi kotimaa tää pohjoinen

Eräs suomalainen aupairtoverini ja joki Galwayssä.



Crane Lane Theatre ja vanha hassu Beamish -mainos, Cork.


Limaisia kiviä Galwayssä.


Rantsua ja koiranulkoiluttaja Galwayssä.


Rantsua Galwayssä.


En osannut poistaa toista kuvaa Mäkillä mut hei, ihan kiva koira.



Meikäleidi on siis takaisin Suomessa hetkellisesti. Tunnelmat Pirkkalan lentoasemalla olivat hieman kummalliset, ja heti tuli irlantilaista kaljaa ikävä. Nyt oon ollut täällä jo melkein viikon ja kotoutunut. Tänään katkaisin neljän päivän juopotteluputken, puhdistaudun ja yritän etsiä itsestäni pyhää ennen joulua. Torstaina äiti ja isi siis pakottivat kaljalle Pub Heinähattuun kulttuurista kärsimisen jälkeen ja siitä se lähti. Perjantaina oli ihan kamala darra, mutta olin luvannut lähteä tapaamaan erästä kaveria illalla. En sitten viitsinyt käydä himassa vaan menin haisevana ja  krapulaisena uuden kämpän ja ukulelen perässä. (Ja siis pakkohan se nyt oli vähän kaljaa juoda, ja kuohuviinitkin oli luvattu.) Lauantaina pitikin lähteä äitin ja isin Puurojuhlaan Espooseen, ja noi juhlat nyt tiedetään. Päädyttiin Mann's Streetiin eli Manniselle perheriitojen, vanhempien kavereitten kauhistuttamisen ja musiikin liian kovalla (kysykää äitiltä nii mikä on liian kovalla) kautta. Kivoja lapsia me ollaan. Eräs ystäväni herra H oli humalassa ja nenäkäs ja uhkarohkea, veljeni humalassa, neiti K humalassa, yksi vanha homo humalassa ja surullinen (koska herra H kiusasi sitä). Minä olin toki selvinpäin, hurmaava, hyväntuoksuinen ja ihastuttava kuten aina (paitsi perjantaina). Sunnuntaina oli vielä vuorossa Mojakan perinteinen joulukiertue Kalliossa, Terassi bar --> Ompu --> Cafe Mascot.  Villi jenkkapunkkimeininki ja H osti mulle pullollisen Ofeliaa Terassi barista koska olin suuttunut ja mua piti lepytellä. Kaunista! Viimeinen baari jossa eilen vierailin oli runollisesti Heinähattu: sieltä lähdimme ja sinne päädyimme.

Vikana viikonloppuna Irlannissa ennen joululomaa käytiin Saaran kanssa Galwayssä. Se oli vähän kuin iso versio Porvoosta, satumaisen symppis, epätodellinen kaupunki rannikolla. Siellä oli vain lelukauppoja joissa myytiin puisia autoja, 8-kymppisten mummojen neulomia pipoja ja söpöjä korupuoteja.

Joululomani Suomessa on siis sujunut odotusten mukaan. Huomenna veljen kanssa Stockmannille joulusshoppailemaan ja haukkumaan rumia leivoksia. Ah, Helsinki!

2 kommenttia:

aleksi kirjoitti...

leivokset ei juuri pettänyt tälläkertaakaan!

Irkku kirjoitti...

Jaa että mitä tarkoittaa se, että isin ja äidin juhlat tiedetään?