Mul on ikävä sua nyt jo vaikka äsken tavattiin

Helsingin Postikeskus muisti minua tänään sähköpostilla. Ne olisivat halunneet mut töihin jouluksi. Mulle tuli kauhea ikävä Postikeskusta, tuota ihanaa työpaikkaa. Toisin sanoen mä elän omassa agraariyhteiskunnassani jossa vuodenaikojen vaihtelut vaikuttavat elämääni merkittävästi. Kesät olen hautausmaalla, joulunalusviikot Postissa ja maaliskuussa teen aina ne saatanan (anteeksi) ennakkotehtävät Taikkiin. Mä voisin oikeastaan ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi kun tää kierto tuntuu toimivan niin hyvin. Sääli vain ettei silloin saa opintotukea eikä palkkaa vapailta osilta.

Joululajittelulla on merkittävä paikka sydämessäni. Se ei tarkoita sitä ettäkö rakastaisin tai edes erityisesti pitäisin siitä työstä. Joululajittelu tarkoittaa joulua. Joululajittelu on vähän kuin syksy: paskaa, ja ihan sairaan melankolista, ja hämärää ja pimeää. Mutta siinä on semmonen hyvä fiilis, samanlainen oli varmaan Jeesuksella kun se kantoi ristiään. (Ja joululajittelun jälkeen tulee uusi vuosi ja silloin Jeesus on jo naulattuna ja kelaa (ihan niin kuin mäkin) että tässäkö tää nyt oli jo.)

Joulu on ihan kiva juttu. Kieltäydyn tunnustamasta että olisin siitä ihan hirveän innoissani. Silti kaksi tuskallista joulua edeltävää viikkoa Postissa liittyvät nimenomaan jouluun jollain merkittävällä tavalla. Siis joo, tietysti siellä lajitellaan JOULUkirjeitä ja olen siellä siksi koska JOULU on tulossa. Postikeskus on siis osa mun joulunodotustani. Se on se mitä mä kaipaan. Pimeää, sadetta, lumisadetta, jäätä, kylmää, vitutusta, krapulaa koska piti töiden jälkeen mennä taas Heinikseen yhdelle ja se vähän venähti, junaa joka pysähtyy Ilmalassa, Pub Heinähattua töiden jälkeen, ylitöitä, niitä vitun kirjeitä jotka alkaa pännimään ekalla viikolla ja ylipäänsä koko syksyn suloista ja vapauttavaa kamaluutta. Kerrankin saa olla surullinen hyvällä omallatunnolla! Kiitos Postikeskus!

Loppuun vielä muistuttaisin että kaipaan myös Helsingin syksyn syksyisyyttä, kirpeyttä, kylmyyttä ja ihan oikeasti jotain kauneutta. Mä kaipaan surua ja pimeyttä ja kylmyyttä.

Nyt toivotan teille kaikille kaikkea kamalaa ja jatkan porkkanakakun syömistä.