Eka kerta!

Moi, mä olen Anni, 22-vuotias ja toivoisin kaikkein eniten maailmanrauhaa ja et ihmiset ois onnellisia.

Tämä blogi kertoo (yllätys yllätys!) minusta! Siitä että lähden viikon päästä perjantaina 5.9.2008 Irlantiin Corkiin aupaireilemaan, syömään sipsiä, juomaan Guinnessia ja etsimään tonttuja. Voi olla että tää blogi kuolee alkuunsa, että mä kuolen alkuuni, että tulen takaisin heti, etten jaksa kirjoittaa, etten ehdi kirjoittaa, että... mitä vaan. Mutta tarkoitus ois nyt kirjoittaa jotain mun elämästä, päiväkirjatilitystä. Aikomuksenani on viipyä tuossa tonttujen maassa vuosi, todellisuus voi tietysti olla ihan toinen.

Alunperin mun ei pitänyt lähteä au pairiksi. Ei todellakaan. Ei olemaan jonkun vieraan kotona, tavallaan aina töissä, palata johonkin lapsen tai teinin asemaan, menettää saavutetut oikeudet. Mä haluan kärsiä rauhassa omaa elämääni ja iloita siitä rauhassa, ilman että joku varaäiti on tuomitsemassa. Mutta eipä mun pitänyt lähteä myöskään Irlantiin. Mun piti lähteä Englantiin duuniin, pakata reppu ja hommata kämppä ja työ. Mun piti istua pubissa ja palella huoneessani The Smithsin tahtiin. Pidin tusinan esitelmää siitä kuinka mä en au pairiksi lähde. En johonkin yläluokkaiseen perheeseen jonka jäsenet asuu jossain ihan mulle oudossa maailmassa.


Mua alkoi sitten varmaan vähän jänskättämään, ja tsiigailin netistä kaikkia aupairjuttuja. Tosin olin mä tsiigaillut niitä jo aiemminkin eikä ne olleet mua vakuuttanut. Löysin muutamat perheenetsintäsivustot joista toinen oli ihan paska ja toinen jees. Sitten mä löysin perheen. Näin musta siis on tulossa aupair Corkiin, johonkin pikkucityyn jossa vaan sataa päivästä toiseen ja valaat laulaa. Mun piti lähteä isoon cityyn. Mä toivon kovasti että siellä on ees nättejä poikia sitten, ja mukavaa.

Nyt pitäisi pakata. Alkaa pakata. Luoja.