Turistijuttuja

Käytiin kattoo juoksevia koiria greyhound-skaboissa saksankielisten leidien kanssa. Se oli eksoottista! Valokuvia ei saanut ottaa salamalla (josta meille mainittiin). Yritin ottaa kuvaa koirista mutta sainkin kuvan miehestä. Stadionilla oli varsin kylmä, joten ei me jaksettu ihan hirveän kauan olla, eikä ne juoksevat koirat nyt niin siistejä olleetkaan. Sinne maksoikin 10 e sisään. Silti!
Tässä kuvassa ei ole edes miestä. Voipahan ainakin yrittää tsiigailla stadionin mainoksia.


Oltiin vähän tuol Mutton Lanella mun juopon biologisen perheen kaa.


Mä yritän käyttää aikaani viisaasti ennakkotehtävien tekemiseen mut mut. Ideakin on viel vähän hakusessa. Saatte äänestää. KUMPI ON PAREMPI ALOITUS?

"Alussa oli kolme sanaa: Anni Marjatta M. Sittemmin ne muodostuivat minuksi."
TAI
"No, ensin mä tietysti synnyin, silloin kun maailma oli vielä nuori ja mun vanhempani kauniita."

Maanantaina lähdin Clancy'siin katsomaan pikkusen irlantilaista tanssia mutta tavatessani saksankieliset leidit, kauhea totuus tuli ilmi. Olinkin menossa itse tanssimaan. No, joka tapauksessa, selvisin kolmesta tanssista hengissä. Ihan käsittämätöntä pyörimistä ja hyörimistä, olisi pitänyt juoda yhden pintin sijaan kahdeksan että pää olisi jotenkin tasapainottunut siihen sähläämiseen. Tanssimassa oli miljoona keskieurooppalaista, minä, eikä varmaan yhtään irlantilaista. Ou jea, mutta oli se silti hauskaa.

Käytiin äitin ja isin ja pikkusiskon kanssa Blarneyn linnassa muuten ja olin tosi rohkea ja kiipesin kaikki portaat ylös uhmaten luonnonvoimia ja hämähäkkejä ja urheuteni voimalla loppujen lopuksi pussasin sitä kiveä jota kuuluu pussata. Nyt mulla on siis loputtoman paskanpuhumisen lahja. Eräs koiranleuka väitti, etten ole ollut ihan surkea tässä lajissa ennenkään, mutta se on toki vale.

Mä oon täällä enää kolme kuukautta. Miettikääs sitä. Oon ollut joulun jälkeen täällä jo kaksi. Kaksi lyhyttä kuukautta. Kolme lyhyempää jäljellä. Haluisin käydä Briteissä kun se on tossa vieressä mut on tosi vähän aikaa. Mulla on siis kriisi. (Oon ehkä kuunnellut liikaa Ismo Alankoa elämässäni koska hei, milloin ei ois.) (Mulla on oikeestaan monta kriisiä.)

Pusi pusi! Kis kis!

Äh jne.

Skideillä on nyt mid term eli toisin sanoen loma. Kolmansin sanoin se tarkoittaa sitä, että mulla on aamusta siihen asti, kun vanhemmat tulee töistä, kaikki kolme leidiä viihdytettävinä. Informointi tästä tilanteesta on tietysti ollut heikkoa eikä asiaa auta että talon isännän puhuttiin olevan varmaan lomalla myös.

Telkkareissa ja tiekkareissa pitäisi olla lapsilukot. Mulla ei ole mitään erityistä aatteellista ongelmaa näiden kanssa mutta skidien vanhemmat haluisivat niiden tekevän jotain muutakin kuin katsovan televisiota. Yleensä kun pakotan skidit sulkemaan telkkarin, siitä syntyy hirveä huuto ja vittuunnus. Suurin ongelma mulla on varmaan tän asian suhteen, koska mua pännii alkaa käskemään tvtä kiinni, koska tiedän että se on aina sama tappelu.

Rakkaat vanhempani ja ihana pikkusiskoni tulivat Irlantiin perjantaina ja Corkiin lauantaina. Huomenna ne lähtevät Corkista takaisin Dubliniin ja siis jättävät minut tänne. Lauantaina oli faijan synttärit ja vietettiin iltaa tässä talossa talon isäntien kanssa. Sunnuntaiaamuna talon emäntä sai itselleen tyypillisen raivo- ja yleisen psykoilukohtauksen, joka sai mut taas todella harkitsemaan maanpakoa. Saarnassa käsiteltiin esimerkiksi mun ankeutta, mun työaikojen joustamattomuutta (tj.) ja mun ystävääni joka on nenäkäs ja epäkunnioittava nuori nainen ja josta mun ei tule ottaa mallia. Talon emäntä on tavannut hänet kerran.

La-su -yönä talon edessä puukotettiin joku sälli kuoliaaksi. Gardai eli paikallinen poliisi tullee tänään kyselemään multa (joka nukuin humalaani pois onnellisesti) jos vaikka tietäisin jotain.

On taas se aika vuodesta...

...jolloin nuorten naisten eli minun on yritettävä päästä koulunpenkille ahertamaan. Kouluunhakemisesta on tullut kiva pieni jokavuotinen perinne. Perkele.

Eli viikko sitten maanantaina julkaistiin Taideteollisen ennakkotehtävät ja pitäis piirtää vähän hassuja kuvia ja olla ihan kauhean luova ja innostunut ja nerokas.

Olin eilen talon mieshenkilön työhuoneella piirtämässä. Siellä oli ihan hullun kylmä. Yritin piirtää pastelleilla tai jollain semmosilla tahmaavilla kynillä joilla sotkettiin skideinä. Aina kun ottaa jonkun oikean taidevälineen käteen niin huomaa kuinka pihalla on. Mulla ei ole minkään näköistä hajua miten sellasilla pitäis piirtää. (Tai no nyt on ku luin kirjasta jälkikäteen.) Nykyään mä en kai enää voi sanoa etten mä osaa piirtää mut osaan kyl piirtää ainoastaan tusseilla tms. Yh yh yh yy! Ja vielä pitäisi hyödyntää tiloja jotka on toisella puolella kaupunkia!

Kevään ahdistukset on siis kasassa. Nyt yritän vain pyydystää ne voittajaideat syvältä kärsivästä pikkusielustani.

(Tänä vuonna mä muuten pääsen sisään. Meinasin luvata kaikille blogin lukijoille kaljan jos en mut sit aattelin et jos en ni tulis aika kalliiksi.)