"Oi, you. Who are you calling a fairy?"

Tiistaina olin kävelyllä mäellä. Tuolla harmaassa massassa näkyi kirkko mutta nyt sitä saa kyllä tihrustaa aika lailla.


Oon säilyttänyt tuota suklaata joulukuun puolesta välistä, siksi kai se näyttää noin tuhruiselta. Siinä oli hienot, tosin hyvin epäkäytännölliset palat. Suklaa itse oli ihan paskaa. Ostin sen Galwaysta, 75 tai 100g, maksoi melkein 4 e, irlantilaista, käsintehtyä, maitosuklaa-hunaja. Kuulostaa aika hyvältä mutta jouluna syömäni suklaakalenterisuklaa oli parempaa.


Inhorealistinen kakkukuva keittiöstä. Tein kaksosille synttäriporkkanakakun. Irlantilaisin/brittiläisin kakku minkä ikinä olen tehnyt: kaksi pohjaa (paistettu siis kahdessa eri astiassa) ja voikamaa.


Mulla on kirjasuositus! Kate Thompson: The New Policeman. Kaikki kirjastorouvat saavat sen multa lainaan kun tulevat käymään. The New Policeman taitaa olla nuortenkirja (tai esiteinien), mutta mulla onkin heikkous ja intohimo noihin viattomiin ja aina hyvin samantyyppisiin fantasiateoksiin. Koska toki olemme monipuolisia, ei esiteini-ikäisille suunnatut teoksetkaan ole kiellettyjä (tosin minä en muuta taida lukeakaan). Mutta siis, tässä nimenomaisessa kirjassa ollaan (tadaa!) Irlannissa, jossain Galwayn lähettyvillä, ja soitetaan paljon irkkutradia ja sit on kiviympyröitä (?!) ja keijuloita ja kaikkee! Tän seurauksena päätin a) opetella soittamaan tinapilliä (koska päättelin et se on kaikkein helpoin soitin) ja b) lähteä hippikiertueelle nukkumaan kivikehissä (Katri! Aleksi!).

Olin kipeä, mutta se on itseasiassa varsin epäkiinnostavaa.

Olen viimeaikoina pohdiskellut saksalaisia. Miten saksalaisia on maailmassa niin monta kun ne tuntuvat olevan niin tylsiä etten usko niiden edes harrastavan seksiä. Tai oikeastaan tämän voisi laajentaa saksankielisiin. Mä oon kyllä tavannut yhden erityisen kiinnostavan saksankielisen mutta se oli todella kaunis poika. Mä tunnen täällä vain saksankielisiä. Ne ovat käsittämättömän kunnollisia, äärimmäisen epäspontaaneja, ei osaa dokaa (mä tarvitsisin kunnon kännin, sori äiti) ja yleensä ne tuntuu arvostavan Saksaa (tai Itävaltaa) paljon Irlannin edelle. He eivät siis tunnu pystyvän käsittämään että asiat todellakin ovat toisissa maissa vähän eri tavalla kuin toisissa ja se voi oikeastaan olla myös aika mukavaa. Tosin täytyy myöntää että itsekin välillä sorrun turhaan itkuun mitättömistä pikkuseikoista. No, ehkä jos vähän raaputtaa pintaa, sieltä paljastuu mitä parhaimpia hulivilityttäriä.

Ten plain pork sausages, please!

Irlanti
Suomi


Mä olen ihan hirveän tylsistynyt. Olin lähössä pubiin tai ihan mihin vain mutta sitten perheen faija kertoikin lähtevänsä työhuoneelle. Tulen hulluksi täällä. Pakko tutustua joihinkin ihmisiin. Alkaa vain vituttaa skidit ja ei pysty kestämään sisällä hengausta.

Mä kaipaan jonkinverran Helsinkiä. Enemmän mä kuitenkin täällä ja nyt kaipaan mun Cork-kavereita jotka ovat lähteneet pois. Välillä aivoissa välähtää jotta olisipas kiva jos vain voisi lähettää viestin ja mennä yhdessä Sin-É:hin. On lähes houkutus soittaa C:lle että lähepäs kaljalle (aika pieni lähes houkutus tosin). C soitti mulle tänään mutta en vastannut. Hah! Onpa eksoottista ja virkistävää olla kylmä nainen!

Perheen faija on kuolettavan kiinnostunut mun blogini sisällöstä. Se kyseli ettei vaan täällä kirjotella mitään sen pienokaisista. No, eipä juurikaan. Sen tähden ajattelin kirjoittaa niitä ylistävän postauksen. Onhan ne aika ihania pikku kullannuppuja! No, aina välillä, siis. Kaksosilla on huomenna 12-vuotissyntymäpäivä. Lupasin leipoa porkkanakakun. Pitäisi vilahtaa vielä aamulla kaupunkiinkin jos löytäisi niille jotain lahjottavaa. Eilen yritin ostaa niille suklaata mutta päädyin ostamaan vain itselleni.

Mutta siis, härregud, tulkaa käymään. Mä kuolen tähän ikävään.

P.S. Ostin eilen makkaroita ekaa kertaa ikinä!

Työ

Käytiin talonväen ja neljän muun sukuun jollain tavalla liittyvän henkilön kanssa Kenmaressa, Kerryssä. Ajettiin Allihiesin kautta jossa talonväellä on asuntovaunu (suomalaisittain se olisi siis mökki). Ihan mukava ajelu rantsua ja vuoristoa pitkin Co. Corkin läpi. Olin ensin ajatellut jopa etten osallistuisi retkeen laisinkaan, sillä tämä viikonloppu olisi ollut mahdollisuuteni olla kotona ihan yksin. Ennen vanhaan olin kotona ihan yksin paljonkin mutta nykyään on äärimmäisen luksusta jos saa olla edes vähän yksin, leikkiä itsenäistä nuorta naista. (Siis tää ihan hirveä kieli johtuu siitä että oon juonut muutaman pintin ja vähän viskiä ja sillai.) No lähinpä kuitenkin. Loppujen lopuksi lauantai-iltana jouduin hoitamaan lapsia ja laittamaan ne nukkumaan ja tappelemaan niiden kanssa, kun muut meni pubiin. Se oli tosi tosi nöyryyttävää ja kymmenen minuutin ajan olin täysin valmis liftaamaan Corkiin ja ottamaan seuraavan lennon Suomeen. En taida enää lähteä kivoille perheretkille.

Huomenna talon emäntä lähtee Ruotsiin, takaisin perjantaina. Se tietää enemmän työtä mutta on ihan hauskaa.

Back in Cork!

Siinähän se loma tosiaan meni: ryypätessä ja harrastaessa irtosuhdetta. Kiitos kaikille osaanottajille!

Matkustin eilen liian pitkään. Heräsin puoli kuudelta äitillä ja isillä Espoossa ja lähdin Helsingistä puoli kahdeksan junalla. Corkissa olin puoli kymmeneltä illalla. Talon emäntä kutsui minut heti katsomaan huonotapaista ja inhottavaa irlantilaista elokuvaa jotta tuntisin oloni kotoisaksi. Mua toivoteltiin tervetulleeksi kotiin ja pikkulikka oli ihan innoissaan.

Aamulla sitten talon emäntä kävi jotain valittamassa kun isäntä ei tykkää kun nukun liian pitkään. No, kello oli melkein yksi. Otin nukkumisen oikeudekseni kun olin kerran matkustanut koko eilisen. Eli tervetuloa kotiin vain, siihen tilaan kun ei ole hajuakaan onko töissä vai ei ja mitä pitäisi tehdä minkäkin asian kanssa.

Tänään on naisten joulu. Naiset ei tee työtä. Oon menossa emännän ja sen kaverien kanssa punaviinille ja suolapaloille johonkin. Pitäisi myös ehtiä sohvasurffaustapaamiseen Sin-E:hin koska se voisi auttaa mun sosiaalista elämääni toisin kuin viinilasilliset keski-ikäisten naisten kanssa.